Vajaa kuukausi vierähtänyt nivelkierukan kiinnitysleikkauksesta ja pikkuhiljaa kevät tekee tuloaan. Tapasin tänään ortopedin, kävin röntgenissä ja tein harjoituksia fysioterapeutin ohjauksessa. Polvi koukistui 80-asteen kulmaan ja tavoitteena oli saada se salilla taittumaan 90-asteen kulmaan.
Toipuminen on edennyt suunnitellusti, pysäyttävää oli kun ortopedi totesi, että ”kuntoutus voi alkaa sitten” – olin kuvitellut, että olen jo kuntoutusvaiheessa, mutta vielä ollaan toipumisvaiheessa. Harmillisesti mun osalta pesäpalloa pääsen pelamaan vasta kaudella 2024, tänä kesänä minulla ei ole pelikentille mitään asiaa. En ole pelaamassa jalkapalloa, en pesäpalloa enkä maastopyöräilemässä.
Kysyin ortopediltani, voinko osallistua Vaarojen Puolikkaalle Kolilla lokakuussa – sitä ei suositella. Utelin samaan hengenvetoon, milloin pääsen golf-kentille kun pohdin itsekseni, että kyseessä on suhteellisen rauhallinen ja hallittu laji. Golf-kauden voin aloittaa vasta loppukesästä. Tässä kohtaa purin ylähammasta ja taistelin itkua vastaan kun koko talven olen harjoitellun monipuolisesti, hyvin fysiikkaa ja juoksua sekä nopeutta oli tullut lisää, kuten voimaakin. Olen käynyt lajiharjoituksissa pesiksen, futiksen ja softballin osalta, mutta kaikki haaveet kaatui sen osalta, että tällä kaudella pukisin peliasua ylle. Harmillista ja pettymys on suuri, mutta on tässä koko loppuelämä aikaa urheilla. Ortopediltani kysyin, että mitä kannattaisi ja mitä saan ylipäätänsä sitten heinäkuussa urheilla. Luvattuja ja hyviä lajeja kesälleni 2023 ovat uinti, vesijumppa, kuntopyöräily ja pyöräily (ei maastopyöräily).
Kaikkein vaikeampia liikkeitä ovat etureiden ojennus ja koukistus. Kun oltiin kuntosalilla fysioterapeutin kanssa itkin ja nostin jalkaa. Se kipu, joka jalassa tuntuu on aivan infernaalista. Jännittävää ja kivaa kaikessa tekemisessä on luonnollisesti se, mitä enemmän tekee sitä paremmin polvi taipuu sekä kipuun tottuu sekä se hieman vähenee. Suurin osa kivusta johtuu siitä, että se polvi on jäykistynyt ja polvessa esiintyy vielä turvotusta, jolloin myös tulee fyysinen rajoitus vastaan.
Toipuminen etenee ja kudosten paranemisprosessissa kestää. Fakta, jonka kun tiedostaa niin hyväksyy sen, että toipuminen ottaa aikaa eikä tässä hommassa ole pikavoittoja. Solujen korjaustoiminnoissa menee aikaa, polveen on tehty muutostoimenpiteitä, johon kehon täytyy adaptioitua. Adaaptiossa menee aikaa kolmesta kuukaudesta ylöspäin ja tänä aikana täytyy tehdä kovasti työtä, jotta kudos kuormittuu, hermosto ja aivot saavat ärsykettä, muttei niitä voi rasittaa liikaa.
Fysioterapia leikkauksen jälkeen ei ole helppoa, kun on tottunut tekemään ja menemään, mutta nyt liiallinen intoilu voi aiheuttaa takapakkeja, joten vaikka jotain tuntuisi hyvältä niin täytyy osata vähän himmailla ja antaa myös lihasten ärsytyksen jälkeen antaa niille lepoa sekä aikaa palautua.
Aion palata pesäpalloharjoittelujen pariin kun se on järkevää. Haaveilin, että se tapahtuisi elokuussa, mutta se ei ole järkevää vaikka teoriassa olisi mahdollista. En halua palata mun lajien pariin siten, että kehoni kompensoisi liikettä ja keksisi omia liikeratoja vaan tavoitteena palata urheilun pariin, kun on edellytykset siihen ja polvi on vahva.
Leikkauksen jälkeen mieli joutuu koville ja on kovilla, sillä omakuvaa ja minäpystyvyyden tunnetta koetellaan. En ole kuitenkaan valmis riskeeraamaan sitä, että lähtisin pukemaan pelipukua ylle 96% valmiusasteessa vaan odotan, että nivelkierukan kiinnitys tuntuu omalta, polvi kestää vetotestit ja on ehdottoman varma, että lihastasapaino ja rakenteet ovat kohdallaan.
Kaikkeni yrittäminen sattuu, niin henkisesti kuin fyysisesti. Se hetki kun istun reisipenkissä ja tuijotan polveani eikä se meinaa ojentua vaikka kaikkeni annan. Ne on niitä rankimpia hetkiä, kun antaa kaikkensa eikä mitään tapahdu. Ne hetket kuuluu leikkauksen jälkeiseen prosessiin, täytyy olla sinnikkyyttä, mutta rehellisesti ne osaa myös turhauttaa.
Kuntoutus on kovaa aivoille ja hermostolle, reeniä siinä missä muukin harjoittelu. Siihen täytyy keskittyä monta kertaa päivässä, monena päivänä viikossa ja niinä hetkinä kun ei huvita, täytyy myös kuntouttaa itseään, jotta prosessi etenee suunnitellusti.
0 kommenttia